2012-02-03 - 2:27 p.m.

Bill Bryson on mainio siitäkin syystä, että Brysonia lukiessa kuulee päänsä sisällä jatkuvasti jonkun BBC-asiaohjelman kertojaäänen. Vähän yläluokkaisen, hillitysti humoristisen, kielenkäytöstä nauttivan kertojaäänen. Luen Brysonin Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona- teosta, jota tekee mieli koko ajan lainata.

(”Vaikka hän pystyi lukemaan monia kieliä virheettömästi, hän käytti itse keksimäänsä ääntämystä, jota kukaan kyseisiä kieliä puhuva ei kyennyt ymmärtämään. Toivoen tekevänsä vaikutuksen kollegoihin hän yritti kerran Norjassa tilata vadelma-annoksen ja sai sen asemasta kaksitoista olutta.”)

Pidän kirjoista, jotka käsittelevät kunnianhimoisesti koko maailmankaikkeutta, koska yritän itsekin (tuloksetta) sisällyttää Kaiken asioihin, joita teen.

Puhun sinusta (pääni sisällä) kuin olisit kuollut. Mietin niitä elokuvia, jotka meidän piti katsoa, ravintoloita, joissa käydä, asioita, joita tehdä. Voisinko saada vielä vaikka yhden kuukauden niitä varten? Toivon samaa, kuin ne ihmiset, joiden omaiset ovat menehtyneet liian aikaisin (eli kaikki): jos saisin vielä vähän aikaa silittää hiuksiasi? Katsoa sen dokumentin, josta puhuttiin? Käydä joogatunnilla yhdessä?

Kuuntelen kun kämppis hässii seinän takana jonkun autonasentajan kanssa, ja tunnen itseni entistä enemmän vieraantuneeksi, eristäytyneeksi, yksinäiseksi. Soitan Tom Waitsin Midnight Lullabyta niin kauan, ettei Spotify enää anna. Sitten laitan Orphansin soimaan, valvon liian myöhään vaikka silmiä kirvelee ja pyörittelen tupakkaa suupielessäni leikkien ajatuksella, että sytyttäisin sen.

Vannon aina, etten enää suostu asumaan randomaalisten kämppisten kanssa, mutta olen löytänyt itseni taas tilanteesta, jossa olen asunut neljä loputtoman pitkää kuukautta ihmisen kanssa, joka huutaa kolmelta yöllä televisiolleen, ottaa iPhonensa mukaan vessaan, syö ainoastaan mikroaterioita ja äänestää Haavistoa koska se on homo. Ja minä olen päätynyt viettämään päiväni koululla ja tekemään tietokoneelleni countdown calendarin, joka laskee päiviä siihen, kun kämppiksen määräaikainen vuokrasopimus päättyy. Kalenteri on jokseenkin ristiriitainen, koska se laskee samalla päiviä myös siihen, kun opinnäytetyöni pitäisi olla valmis. Samalla kun innostun päivien vähenemisestä, kauhistun päivien vähenemisestä.

yesterday once more - tomorrow never dies